Kuvassa on vuoristokylän nainen Mugussa,
Nepalin kaukolännessä.
Yhdellä matkallani löysin itseni Mugusta,
joka on kaukana ja syrjässä Nepalin kaupungeista.

Matkustin sinne,
koska kuulin Kirsti Kirjavaisesta
ja halusin haastatella häntä.
Hän teki työtä Nepalissa
Suomen Lähetysseuran diakonissa-kätilönä
kolmella vuosikymmenellä.

Mugun matkaani oli myös toinen syy.
Haastattelin alueen asemiehiä,
jotka kuuluivat maolaiseen sissiliikkeeseen.
Köyhän maaseudun ihmiset tukivat maolaisia sissejä.

Suurin osa Nepalin köyhistä asuu maaseudulla kylissä,
joissa ei ole varmuutta ruuasta eikä tuloista.
Vielä viisi vuotta sitten perheiden ruokatilanne
oli sellainen, että ruoka oli turvattu vuoden aikana
vain pariksi kuukaudeksi.

Kylien heikkoon ruokaturvaan vaikuttavat
karu ympäristö ja infrastruktuurin puute,
lisäksi kyliin on pitkät välimatkat.
Ilmastokriisi vaikuttaa kylien tilanteeseen,
samoin kuin huonot käytännöt maan viljelyssä.

Kun matkustin Etelä-Nepalin tasankoalueella,
en aina huomannut maisemassa ja ihmisissä eroja Intiaan,
joka on Nepalin rajan toisella puolella.
Täällä asuu äärimmäisen köyhiä yhteisöjä,
esimerkiksi daliteja,
joilla ei ole maata eikä kastia.

Kehitysyhteistyö on auttanut täällä ihmisiä.
He ovat saaneet esimerkiksi neuvoja,
miten he saavat maaoikeudet viljelyyn ja asumiseen.
Kehitysyhteistyö on auttanut ihmisiä saamaan myös
syntymä- ja henkilötodistuksia,
joita he tarvitsevat pieniin lainoihin.

Kastijärjestelmä ja dalitien syrjintä
ovat suurimpia syitä ihmisten epätasa-arvolle Nepalissa.

Pojat vesipuhveliajelulla Etelä-Nepalin Janakpurissa.
Joka viides lapsi on Nepalissa köyhä.
Koronapandemia on lisännyt
äärimmäistä köyhyyttä myös Nepalissa.

Se kuitenkin ilahduttaa,
että lapsiköyhyys on vähentynyt nopeammin
kuin aikuisten köyhyys.
Lisäksi lapsikuolleisuus on laskenut hyvin.

Nepal on yksi maailman maista,
joissa tapahtuu eniten luonnonkatastrofeja
ja joissa on suuria ilmastouhkia.
Nepalissa oli vuonna 2015 maanjäristys.
Se aiheutti suuria tuhoja,
joista toipuminen on ollut hidasta.

Suomen tuki Nepalille on
56 miljoonaa euroa vuosina 2021–2024.
Yksi päätavoite on vähentää
yhteiskunnallista epätasa-arvoa.
Muita päätavoitteita on tukea maan
kestävää kehitystä, ilmastokestävyyttä
sekä katastrofivalmiutta ja -palautuvuutta.

Puhdas juomavesi, viemärit ja vessat ovat
Suomen kehitysyhteistyön tärkeimmät hankkeet
vuosina 2021–2024.
Tavoitteena on, että yhteisöt ovat valmiita
kohtaamaan ilmastouhkia ja parantamaan terveyttä.

Eri toimijat Suomesta ovat tukeneet vesihankkeita,
jotka ovat tuoneet yli 1,6 miljoonalle ihmiselle puhdasta vettä.
Kouluihin on rakennettu vesipisteitä ja vessoja.
Ne ovat tärkeitä etenkin tyttöjen koulunkäynnille.

Suomen kehitysyhteistyön yksi tavoite Nepalissa on
parantaa naisten tasa-arvoa yhteiskunnassa.
Se koskee myös naisia,
jotka ovat vammaisia
ja joiden asema on haavoittuva.

Nepalissa naisilla on vielä todella pitkä matka tasa-arvoon,
vaikka valtio on allekirjoittanut siitä sopimuksia.
Naisten syrjintä perustuu yhteiskuntaluokkaan,
kastiin, kieleen, uskontoon ja alueelliseen sijaintiin.
Joka neljäs nainen on joutunut
fyysisen, henkisen tai seksuaalisen väkivallan uhriksi.

Kävimme Janakpurin alueen kylässä 2000-luvulla.
Kylä on Nepalin tasankoalueella Intian rajan lähellä.
Huomasimme, että nuoria miehiä oli vähän.
Suuri osa miehistä oli lähtenyt työhön Lähi-itään ja Intiaan,
jonne myös joutui naisia ja tyttöjä ihmiskaupan uhreiksi.

Pandemia on tuonut miehiä takaisin Nepaliin.
Ennen pandemiaa he lähettivät ulkomailta
todella tärkeitä rahasummia perheilleen.

Nepalin kehitystä on estänyt sisällissota,
joka kesti noin 10 vuotta ja päättyi vuonna 2006.
Sen jälkeen Nepal on edennyt kohti demokratiaa.
Uusi perustuslaki vuonna 2015 vahvisti
varsinkin paikallishallintoa ja naisten osallistumista,
mutta demokratia on vielä hauras.

Suomi on ollut EU:n mukana vuoropuhelussa,
jota on käyty Nepalin hallituksen kanssa.
Se kannustaa maata kehittämään hyvää hallintoa.