Myanmarissa sotilashallinto muuttaa tavoitteita
Myanmar eli Burma on vahvasti maatalousmaa.
Se oli ennen Aasian suurin riisinviejä,
jonka satamat olivat tuttuja rahtilaivojen merimiehille,
myös suomalaisille.
Myanmar on Kaakkois-Aasian köyhin maa.
Myanmarissa asuu 54 miljoonaa ihmistä,
ja heistä noin 70 prosenttia asuu maaseudulla.
Myanmar oli pitkään sotilasdiktatuuri.
Se oli yksi Aasian suljetuimmista maista
toisen maailmansodan jälkeen.
Sitä kesti monta vuosikymmentä.
2000-luvulla sotilashallinto avasi maata
ja salli useita vaaleja,
joissa Aung San Suu Kyin puolue NLD voitti.
Myanmarin kuvanäyttely koostuu 9 eri valokuvasta ja kertomuksesta.
Kuvat ovat vuodelta 2015.
1.
Aung San Suu Kyi
sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1991.
Miljoonat myanmarilaiset palvovat häntä,
mutta kansainvälinen yhteisö on arvostellut häntä
vaikenemispolitiikan vuoksi.
Myanmarin hallinto sai
laajan kansainvälisen tuomion,
koska rohinga-väestön asuinalueella
tapahtui kansanmurha.
Rohingat ovat pääosin muslimeja,
joita Myanmarin hallinto pitää
laittomina siirtolaisina.
Rohingat pakenivat vainoa Bangladeshiin,
missä heitä on nyt yli miljoona.
Suomi on avustanut pakolaisia
muutamalla miljoonalla eurolla
YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n kautta.
2.
Myanmar tuotti riisiä kuudenneksi eniten maailmassa
vielä muutama vuosi sitten.
Riisistä saadaan täällä vuodessa kaksi satoa:
yksi sato monsuunin aikana ja yksi kesällä.
3.
Buddhalaisuus on Myanmarin pääuskonto.
Munkit nousivat maailmalla otsikoihin 2007.
He taistelivat silloin sahramivallankumouksessa,
jonka sotilasvalta lopetti verisesti.
Sen jälkeen munkkien aktivismi on heikentynyt.
Kaikkein radikaaleimmat munkit ovat osallistuneet
uskonnollisen vihan levittämiseen.
4.
Turistit kuvaavat mielellään Inle-järven kalastajia.
Myanmar oli kauan suljettu.
Se avautui matkailulle 2000-luvun alussa,
mutta turistit kaikkosivat pian.
Matkailijat eivät halua käydä maassa,
jossa tapetaan ja kidutetaan ihmisiä.
Samasta syystä maa on
taloudellisten pakotteiden kohde.
Myanmarin matkailualan omistavat lähinnä
sotilashallinto ja sitä tukevat piirit.
5.
Myanmarin armeija kaappasi kaiken vallan 1.
helmikuuta 2021.
Aung San Suu Kyi sai vankeustuomioita.
Uusi parlamentti hajotettiin,
ja kansanedustajia surmattiin ja pidätettiin.
Sotilashallinto on lakkauttanut
vapaan tiedonvälityksen.
Toimittajia on vangittu ja tapettu.
Sotilaat ovat pidättäneet,
kiduttaneet ja tappaneet
myös mielenosoittajia ja sivullisia.
6.
Aamuruuhkaa maan suurimman kaupungin Yangonin satamassa.
Myanmarin kaupungit kasvavat nopeasti.
Arvioidaan, että asukkaiden määrä kaupungeissa
on 18 miljoonaa vuonna 2030.
Yangonissa ja muissa kaupungeissa
on vastustettu sotilashallintoa jo yli vuoden.
Kaupungeissa on lakkoja ja nopeita mielenosoituksia.
Kaupunkilaiset ovat järjestäneet myös
tottelemattomuuskampanjoita,
joissa esimerkiksi sairaaloiden työntekijät
ovat keskeyttäneet työt vastalauseena sotilashallinnolle.
Kaupungeissa on aktivistinuoria,
jotka ovat opetelleet rakentamaan räjähteitä.
He ovat paenneet etnisten armeijoiden hallitsemille alueille,
missä he saavat sotilaallista koulutusta.
Sosiaalinen media ohjaa nyt paljon vastarintaliikettä
eli sotilashallinnon vastustajia.
Aseellinen vastarintaliike on levinnyt jo koko maahan.
7.
Myanmar on ollut Suomen
kehitysyhteistyön kumppani vuodesta 2012.
Suomi ei jatka kehitysyhteistyön hankkeita,
koska sotilaiden vallankaappaus
on aiheuttanut epävarmuutta.
Näin Suomi varmistaa,
että rahoitus ei mene armeijan sotilashallinnolle.
8.
YK-järjestöt, muut kansainväliset toimijat
ja kansalaisjärjestöt tukevat Myanmaria,
ja Suomi on mukana niiden kautta.
Nyt myös järjestöjen toiminta
on Myanmarissa vaikeaa.
Suomi on antanut tukea esimerkiksi
Pelastakaa Lapset-järjestön toimintaan Myanmarissa.
Sen tavoitteena on edistää konfliktialueen
lasten oppimista ja hyvinvointia.
9.
Myanmar on jäänyt jälkeen
YK:n kestävän kehityksen tavoitteista.
Niin on käynyt myös tavoitteille,
joita Myanmar on asettanut itselleen.
Maa kärsii sisällissodasta,
eikä se ole panostanut tarpeeksi
kansalaisten terveyteen ja opetukseen.
Kansainväliset asiantuntijat arvioivat,
että hallitus tukee etenkin maaseudun kehitystä.
Siksi kaupunkien ihmiset eivät hyödy kehityksestä,
vaikka kaupungit kasvavat.
