Kiberan slummi Nairobin laidalla
on tullut minulle tutuksi.
Olen käynyt siellä monta kertaa
1970-luvulta lähtien.
Kibera-sana tarkoittaa ”viidakkoa”.
1900-alussa alussa Britannia palkitsi
nuubialaiset sotilaat
ja antoi heille asuinalueeksi Kiberan.
Sen jälkeen Britannian siirtomaahallinto
ei kehittänyt Kiberaa.
Hallinto luuli, että ihmiset muuttavat sieltä pois.
Toisin kävi, koska Kenia kaupungistui.
Vuonna 2016 sain ohjata
Tampereen yliopiston journalistiikan opiskelijoita.
Teimme kenttätyömatkan Keniaan ja Ugandaan.
Innokkaat opiskelijat halusivat mennä
Kiberaan yhä uudelleen.
Opiskelijat haastattelivat paikallisia ihmisiä
haasteista ja niiden ratkaisuista.
Kenian kuvanäyttely koostuu 8 eri valokuvasta ja kertomuksesta.
Kuvat ovat vuosilta 2013 ja 2016.
Kibera on Afrikan suurin slummi.
Se on kuuluisa slummi
samoin kuin Etelä-Afrikan Soweto.
Täällä asuu virallisesti 250 000 ihmistä
vain muutaman neliökilometrin alueella.
Puolet Kiberan asukkaista on alle 15-vuotiaita.
Koko Nairobin alueella asuu noin 2,5 miljoonaa ihmistä
samanlaisissa yhteisöissä ja oloissa kuin Kiberassa.
Se on 60 prosenttia Nairobin väestöstä.
Kiberan köyhillä on paljon suuria ongelmia:
puhtaan veden saaminen, viemäröinti,
sähkönjakelu ja rikollisuus.
Myös sairaudet vaikuttavat elämään.
HIV on yleinen sairaus,
lisäksi koronapandemia on nyt ongelma.
Kibera on yksi maailman tiheimmin asutuista alueista.
Se muodostuu 15 kylästä,
jonka kuoppaisten kujien varrelle on vaikea rakentaa
uutta infrastruktuuria tai rakennuksia.
Kiberaan on kuitenkin rakennettu uusia taloja,
koska siihen on saatu tukea YK:n Habitat-ohjelmasta.
Kibera on saanut myös uusia vesitankkeja ja sähköliittymiä,
lisäksi siellä on päällystetty tienpätkiä.
Jätehuoltoa on kehitetty tehokkaammaksi kuin ennen,
ja alueelle on perustettu liikkuvia klinikoita ja uusia poliisiasemia.
Yövalaistusta on tehty paremmaksi,
ja alueella on ilmainen langaton liittymä.
Parannukset tapahtuvat pienin askelin.
Se johtuu osittain siitä,
että kaikki toimijat eivät sitoudu pitkäjänteiseen työhön
tai niiltä loppuvat taloudelliset resurssit.
Nairobin ydinkeskusta on kaupungistunut,
ja siellä on korkea hintataso.
Siksi slummin asukkaat ovat perustaneet
omia yrityksiä Kiberaan.
Ne ovat kaikenlaisia palvelualojen yrityksiä,
joihin ei tarvita suurta pääomaa.
Suurin osa Kiberan asukkaista elää
alle eurolla päivässä.
Kiberan parturit ja muut palvelut toimivat pienissä,
yleensä yhden huoneen hökkeleissä.
Ihmiset myös asuvat niissä.
Talojen katot ovat peltiä,
Toivoa on niin kauan kuin on elämää
ja niin kauan, kun ihmiset jaksavat yrittää.
Kiberassa ja muualla Keniassa on paljon naisia,
joilla on oma yritys.
Heidän määränsä ja merkityksensä kasvaa.
Suomi tekee Kenian kanssa kehitysyhteistyötä,
ja nykyisin yksi tärkeä kohde on tukea ja vahvistaa
naisten ja nuorten asemaa.
Keniassa on kaksi pääheimoa, kikujut ja luot.
Molemmat ovat Kiberan valtaväestöä.
Ennen vaaleja on ollut kahden heimon erimielisyyksiä,
ja siitä on seurannut väkivaltaa.
Onneksi maassa ei ole ollut isoja
etnisten ryhmien konflikteja.
Työttömyys on lisääntynyt,
mikä on monen sosiaalisen ongelman syy.
Kiberassa työttömyys on kauan ollut noin 50 prosenttia.
Viime vuonna 740 000 kenialaista menetti työpaikkansa
koronapandemian vuoksi.
Lisäksi on uusia haasteita,
sillä väestö lisääntyy nopeasti.
Se tuo ongelmia opetusalalle.
Keniassa on yli 40 alkuperäiskansaa.
Kuuluisimpia heimoja ovat maasait.
Maasaita asuu myös naapurimaan
Tansanian pohjoisosissa.
Nykyisin arvioidaan,
että maasaita on noin miljoona.
Maasait ovat onnistuneet säilyttämään kulttuurinsa
paremmin kuin muut kansat.
Turisti näkee maasai-yhteisöjä
Kenian upeissa eläinpuistoissa.
Se voi tapahtua esimerkiksi Masai Marassa,
joka on kuuluisa leijonistaan.
Matkailu auttaa nyt paimentolaisia,
jotka menettivät maansa
ensin englantilaisille ja sitten valtiolle.
He saavat luonnonpuistoissa
uudenlaista elantoa.
Tässä pienessä kylässä
maasait myivät meille upeita koruja,
jotka ovat heidän tavaramerkkinsä.
Punainen on maasaille tärkein väri.
Se symboloi rohkeutta ja voimaa.